Edellisessä blogipostauksessani avasin ilmoituskanavasta (whistleblowing) useimmiten kysyttyjä kysymyksiä. Tässä postauksessani sukellan siihen, kenelle ilmoituskanava kannattaisi avata.
Ilmoituskanavan käyttöönoton yhteydessä yritykset pohtivat tyypillisesti, rajoittavatko ne kanavan omien työntekijöidensä käyttöön vai antaisivatko ne siihen pääsyn lisäksi yhteistyökumppaneilleen. On myös yrityksiä, jotka miettivät tarvitseeko ilmoituskanavan käyttäjiä rajata lainkaan, jolloin se olisi kaikille avoin?
Oikeaa ratkaisua hakiessaan yritysten on luonnollisesti otettava huomioon se, mihin direktiivi ja kansallinen laki velvoittavat, ja toisaalta se, mikä on yritykselle itselleen tarkoituksenmukainen ratkaisu.
Direktiivi ilmoituskanavasta suojaa laajasti yrityksen työntekijöitä
Selvää on se, että laki asettaa kanavan ulottuvuudelle vähimmäisvaatimukset. Tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani vielä ei ole tiedossa, miten asiasta tullaan Suomessa sääntelemään, mutta direktiivin rajat tiedämme.
Direktiivin mukaisesti useilla eri sidosryhmillä on oltava oikeus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista anonyymisti. Lista pitää sisällään työntekijöiden lisäksi muun muassa entiset työntekijät, työnhakijat ja harjoittelijat. Koko lista löytyy tästä alta:
Direktiivin mukaan ilmoittajan suoja koskee:
työntekijöitä
itsenäisiä ammatinharjoittajia
osakkeenomistajia
yhtiön johtoon kuuluvia henkilöitä
vapaaehtoisia
harjoittelijoita
henkilöitä, jotka työskentelevät toimeksisaajien, alihankkijoiden ja toimittajien valvonnassa ja niiden johdolla
entisiä työntekijöitä
työnhakijoita
Ilmoituskanava käyttöön myös asiakkaille?
Direktiivin listaus näyttää ensivilkaisulta kattavalta ja sitä se toki onkin. Mikään ei kuitenkaan estä miettimästä, jääkö jokin olennainen sidosryhmä vielä listan ulkopuolelle. Suljemmeko silmämme joltain huomionarvoiselta asialta, jos seuraamme näitä direktiivin asettamia rajoja?
Ensi näkemältä listalla ei ole esimerkiksi asiakkaita tai lähiympäristön asukkaita. Erityisesti ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä yritystoiminnalla voi olla vaikutuksensa juuri asiakkaiden tai lähiympäristön asukkaiden ihmisoikeuksiin. Otetaan esimerkit rakennusalalta: Rakentamisen huono laatu voi aiheuttaa asiakkaille terveyshaittoja sisäilmaongelmien vuoksi. Rakennustyömaan lähiympäristön asukkaat voivat puolestaan altistua työmaan melulle, vaaratilanteille tai ympäristövahingoille. Suosittelenkin yrityksessä käymään keskustelun siitä, onko direktiivin listaus riittävän kattava vai tulisiko listaa laajentaa.
Linkki ilmoituskanavaan löytyy intranetista - vai sittenkin myös julkisilta nettisivuilta?
Pohditaanpa hetki vielä kanavan käytännön toteutusta.
Usein kanavat ovat netissä olevia sivustoja, joissa ilmoituksen voi antaa anonyymisti. Kanava tarvitsee siis kodikseen verkko-osoitteen.
Omille työntekijöille linkki ilmoituskanavaan voi olla esimerkiksi intranetissa, mutta entä muut listan henkilöt, joilla ei ole pääsyä intraan? Onko linkki ilmoituskanavaan silloin yrityksen nettisivuilla?
Jos näin on niin ohjaako käytäntö kuitenkin siihen, että pääsy ilmoituskanavaan voisi olla avoin kenelle tahansa? Nettisivuhan on jo tarpeeksi avoin paikka kaikille direktiivissä listatuille sidosryhmille. Oli kyse intrasta tai yrityksen nettisivuista, kannattaa huolehtia siitä, että ilmoituskanava on helposti löydettävissä.
Anne Vanhala
Bonfide Oy
Kumppanisi compliancessa ja yritysvastuussa